Pikkupoika kiipeää Kotkassa Haukkavuoren vesitornin juurelle. Sieltä näkyvät yhä sodan jäljet kaupunkikuvassa. Kasvavalle pojalle Haukkavuori on paitsi urheilupaikka myös tarkkailupaikka. Merelle ja kaupunkiin. Satama- ja työläiskaupunki saa osansa Suomen tapahtumista ja kehityksestä: Helsingin olympialaiset ja kasvavan viennin ulkomaalaisine laivoineen satamassa. Kaupunki täyttyy työn äänistä. Mutta sekaan mahtuu myös ihmisen ääntä: keskustelua kulttuurista ja politiikasta. Ja musiikkia. Keisarikunnan jatsia. Kun nuorukaisen on tehtävä elämässä valintoja, hän kiipeää Haukkavuorelle, josta näkee kauas merelle, aina Suursaareen asti. Ratkaisun jälkeen Haukkavuoren alamäki vie niin lujaa, että on pantava juoksuksi, ettei kaatuisi. Antero Kekkosen muistelmateos on herkkä kuvaus kasvavan pojan havainnoista ympäristöstään, ihmisistä, työstä, arvoista, maisemasta ja kaupunkikuvasta. Lapsuuden keskellä nuoren pojan aatokset kurottavat välillä aikuistenkin maailmaan.