Perinteisesti poliisin vastuussa on korostunut virkavastuu ja käskynalaisena toimiminen. Lainmukaisuusperiaate ja lojaliteettivelvoite ovat edelleenkin keskeisiä kriteereitä arvioitaessa poliisin vastuuta julkisesti. Poliisin vastuu voidaan kuitenkin ymmärtää huomattavasti laajemmassa merkityksessä. Poliisin vastuun julkisuutta korostava erityispiirre on legitimiteetti, kansalaisten usko siihen, että poliisin toiminta on oikeutettua ja että poliisitoiminnassa noudatetaan hyväksyttävyyden periaatteita. Poliisin kokonaisvastuussa korostuu yksilöllinen, yhteisöllinen ja henkilökohtaisen vastuu.
Olennaista tutkimuksessa on sen selvittäminen, onko vastuulla laajemmassa mielessä merkitystä poliisissa ja voidaanko vastuun kautta saada uutta tietoa poliisista ja poliisitoiminnasta. Tässä tarkoituksessa tutkimuksessa mitattiin poliisin itsensä käsityksiä vastuun perusteista osoittamalla kirjallinen kysely otannalla poliisin henkilöstölle.
Tutkimuksen tuloksena on päädytty viiteen ydinalueeseen, joilla määritellään poliisin julkista vastuuta. Ensimmäiseksi on tarkasteltava poliisin vastuuketjun toimivuuden edellytyksiä. Poliisitoimintaa ohjaavilla politiikkaohjelmilla ja kansalaisten odotuksilla ei katsota olevan riittävää vastaavuutta poliisin käytännön tasolla. Toiseksi on kysyttävä poliisin tulosohjausjärjestelmän mukaisen tulosvastuun merkitystä. Tulosvastuusta ei ole muodostunut merkittävää vastuumuotoa poliisissa. Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota poliisin vastuun toteutumiseen hyveiden kautta. Kuusi keskeistä hyvettä poliisin toiminnassa ovat ammattietiikan noudattaminen, kansalaisten odotusten kunnioittaminen, poliisiorganisaation yhtenäisyyden arvostaminen, työyhteisön arvojen, henkilökohtaisten arvojen ja esimiehen määräysten noudattaminen. Neljänneksi on korostettava professionaalista vastuuta, jota pidetään ensijaisena poliisin kokonaisvastuun toteutumisen kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisihallinto itse nähdään parhaana tahona asettamaan omat tavoitteensa ja tulkitsemaan poliittista tahtoa ja edelleen vastaamaan käytännössä kansalaisten odotuksiin. Viidenneksi huomiota on kiinnitettävä poliisin käytännön roolin ja kansalaisten odotuksiin perustuvan roolin tasapainoon, mikä on olennaisin seikka legitimiteetin näkökulmasta.
Poliisin julkisen vastuun toteutumisessa keskeistä on kansalaisten odotusten kunnioittamisen ja henkilökohtaisten arvojen noudattamisen välisen tasapainon etsintä. Tätä kautta poliisin vastuu toteutuu yhtä lailla poliisiorganisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin.
Vastuun avulla poliisia ja poliisin toimintaa voidaan jäsentää uudella tavalla ja ymmärtää paremmin myös empiirisesti. Tutkimusta voidaan hyödyntää pohdittaessa poliisihallinnon rakenteellista uudistamista ja poliisitoiminnan käytännön kehittämistä. Esimerkiksi poliittisen vastuun kannalta poliisihallinnon uudistamistarvetta voitaisiin pohtia siitä näkökulmasta, kuinka erilaisten politiikkaohjelmien sisältö saataisiin vastaamaan paremmin käytännön poliisitoiminnan vaatimuksia. Samoin voitaisiin pohtia sitä, onko nykyinen läänijakoon ja kihlakuntahallintoon sidottu paikallispoliisin organisaatio tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Ratkaisevinta olisi kuitenkin sen pohtiminen, miten poliisin henkilöstön motivaatio voidaan turvata. Tässä suhteessa poliisin henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia tulisi lisätä kaikilla tasoilla.
