Tässä maassa on vallalla neuroottinen herkkyys sanoille, joita ei saisi sanoa ja joiden sanomisia tarkkaillaan. Niiden satunnainenkin kuuleminen laukaisee inhon ja vihan tunteita. Pahimmillaan se on "kaikkea liikkuvaa ampuvaa" epäluuloisuutta, joka yhdistää mielet enemmän tai vähemmän kuvitellun pahan torjumiseksi. Todelliset syyt ja syylliset eivät silloin kiinnosta. Tarvitaan ja tehdään syntipukkeja inhon ja iskujen kohteiksi, missä media "maailman supistajana" on mukana. Joskus tuntuu, että varsinkin politiikassa jokaisen päivän odotettaisiin olevan vihan päivä dies irae ja että vastapuolen häpäisemistä pidettäisiin sankaritekona.

Kirjan tekijä tri Kauko Kämäräinen toteaa: "Hirvittää ajatella, mihin vallalle päässyt verbaalinen hysteria johtaa. Jotain uutta ja pahenevaa on meneillään. Alkaneiden prosessien pysäyttäminen on tunnetusti vaikeaa. Maan asioiden hoitaminen vaikuttaa jo kivireen kiskomiselta, ja tieten ruoskittaviksi ryhtyneet kiskojat näyttävät traagisilta hahmoilta tässä oudossa näytelmässä."

Polittiisen elämän ja median tarkkailu laajenee tässä teoksessa yhteiskunnan ja kulttuurin arvioinniksi.