Useimmissa maissa eläkkeellä olevien naisten taloudellinen asema jää heikommaksi kuin eläkeläismiesten. Tätä sukupuolten välistä eroa lähestytään tässä työssä tarkastelemalla
naisten asemaa kolmen erilaisen hyvinvointivaltion, Suomen, Ison-Britannian ja Saksan, vanhuus- ja leskeneläkejärjestelmissä.

Työ kartoittaa eläkejärjestelmiä naistutkimuksen näkökulmasta ja kysyy, kuinka erilaiset eläketurvajärjestelmät huomioivat naisten äitiyteen, avioeroon ja puolison kuolemaan liittyvät eläketurvariskit, missä määrin työmarkkina-asema heijastuu heidän eläketurvaansa ja kuinka hyvin eläkejärjestelmät
mahdollistavat naisille yksilöllisen ja riippumattoman eläketurvan.