Nainen, yllään vain korsetti ja saappaat, tuijottaa lavalta yleisöä kädet ojennettuina ja luudanvarteen sidottuina. Hän puhuu arvoituksellisesti lapsuudestaan, halustaan tulla dominoiduksi ja maailmanrauhan unelmistaan. Näytelmä on vailla sisältöä, teatterikriitikko sanoo. Mitä ihmeen merkitystä sillä voisi olla elämällemme, että nainen antaa kytkeä itsensä käsirautoihin ja loikkii fetissimäisesti ympäri keittiötä? Vaikuttaa siltä, että aika paljon: näytelmä perustuu kriitikon vieressä näytelmää seuranneen ja hänen kanssaan kahdeksan vuotta eläneen naisen elämään. Pian tämä "Hellersdorfin helmi" katoaa jälleen Berliinin yöhön.

Katja Oskamp haastaa olettamukset naiseudesta ja ihmissuhteista. Hän kertoo tarinan naisesta, joka päättää, etteivät kaikki suhteet ole pelastamisen arvoisia, ja jonka mielestä on vapauttavampaa pukeutua korsettiin kuin polttaa rintaliivejä. Käsitys naisesta äitinä tai huorana kyseenalaistuu, sillä kertoja päättää olla sekä äiti että huora - ja löytää itsenäisyytensä yhdistämällä nämä kaksi roolia.

Hienostuneesti ja oivaltavasti kirjoitettu Hellersdorfin helmi onnistuu Nobel-voittaja Elfriede Jelinekin tapaan käsittelemään kevyesti liidellen epämukaviakin aiheita.