Viidennessä runokokoelmassaan Katariina Vuorinen (s. 1976) kutoo yhteen ihmisen, luonnonvoimat ja kaiken yllä valvovan taivaan Andien ikiaikaisissa maisemissa. Pitkät, eeppiset runot vertautuvat vääjäämättömyydessään kaukana siintävään horisonttiin, jota kohti peloton matkaaja kulkee – tai Tyynenmeren hitaisiin, loputtomiin aaltoihin, jotka luovat levollisen rytmin aistien todellisuutta ylistävään vaellukseen.

Voimallisten näkyjen, rytmin ja mielen liikkeiden tarkentamisen taiturina tunnettu Katariina Vuorinen debytoi runoilijana jo 15-vuotiaana. Esikoisteoksesta Edith suuteli minua unessa (2001) alkaen hänen teoksensa ovat saaneet kiittävän vastaanoton. Vuorisen runoja on käännetty 14 kielelle.

Espanjan kieli on Vuoriselle erityisen merkityksellinen, mitä ilmentää tämän Myöhempien kesien jumalat -kokoelman julkaiseminen samoissa kansissa kaksikielisenä: suomeksi ja espanjaksi. Suomennos on Zoila Forssin käsialaa.