Neljän vuoden jälkeen Kielenhuollon käsikirjasta on nyt ilmestynyt täysin uudistunut ja päivittynyt versio. Kirja on samalla myös laajentunut noin sadalla sivulla. Uusina asiakokonaisuuksina ovat mukana malliesimerkkeineen ja -ohjeineen erilaiset tekstilajit, kuten mm. asiakaskirjeet, tiedotteet, muistiot, raportit, pöytäkirjat, sähköpostit, pöytäkirjat.

Kielenhuollon käsikirja on jokaisen kirjoittajan perusteos ja uuden sukupolven kielenopas. Se sisältää kaikki kirjoittajaa askarruttavat ongelmakohdat oikeinkirjoituksesta vaativan asiakirjan laatimiseen.

Sisältö on jaettu selkeisiin kokonaisuuksiin, joissa käsitellään muun muassa lyhenteitä, välimerkkejä, isoa ja pientä alkukirjainta, yhdyssanoja, täsmällistä sananvalintaa, lauseenvastikkeita ja samanmuotoisuutta eli symmetriaa. Selkeä jäsentely ja kattava hakemisto auttavat lukijaa löytämään vastaukset kielikysymyksiin.

Kielenhuollon käsikirjassa on pyritty välttämään vaikeita kieliopin termejä, ja asiat kerrotaan yleiskielellä. Lukuisat esimerkit rytmittävät lukemista ja havainnollistavat ohjeita.

Kirjan kirjoittajat, Katariina Iisa, Hannu Oittinen ja Aino Piehl, ovat kokeneita kielenhuollon asiantuntijoita, jotka osaavat ilmaista asiat käytännönläheisesti. Kirjassa lähestytään asioita kielenhuollon näkökulmasta ja noudatetaan Kielitoimiston suosituksia.

Kuinka lyhennetään euro ja sentti? Kirjoitetaanko Internet vai internet? Miten puhelinnumero merkitään, entä päivämäärä? Milloin tulee pilkku? Miksi kirjoitetaan eduskunta mutta Eduskuntatalo? Mitä eroa on koirankorvalla ja koiran korvalla? Sanotaanko tärkeää asiaa vai tärkeätä asiaa? Miksi substantiivityyliä pitäisi välttää? Kuinka lauseenvastikkeita käytetään? Miten laaditaan ymmärrettävä tiedote?

Työelämässä ei riitä pelkästään se, että vastaanottaa tekstejä. Niitä on osattava myös tuottaa itse. Huolitellussa ja oikeakielisessä tekstissä on ajateltu vastaanottajaa. Viesti täytyy esittää niin, että lukija ymmärtää sen vaivattomasti. Erityisesti asiakaskirjeet aiheuttavat välillä päänvaivaa, kun lukija ei ymmärrä sanomaa. Lähettäjän on syytä asettua vastaanottajan asemaan ja pohtia, kuinka muotoilee tekstinsä. Yrityksestä lähtevä teksti on aina myös sen käyntikortti. Samoin yksityishenkilön kirje kertoo lähettäjästään myös kieliasullaan.

Kirjan lukijoiksi on ajateltu kaikkia työelämässä kirjoittavia. Asiat on selitetty niin, ettei kaikkia kieliopin termejä tarvitse osata. Silti kielen ammattilaisetkin hyötyvät teoksesta, koska mieltä askarruttavat kielikysymykset on koottu yksien kansien väliin. Kirja soveltuu myös oppikirjaksi.