Suomalaisessa urheilussa puhutaan muutoksesta ja pyrkimyksestä olla Pohjoismaiden paras urheilumaa vuonna 2020. Tällaisen tavoitteen edessä valmentajien työhyvinvointia ei voi sivuuttaa. Kyselytutkimukseeni vastasi 499 valmentajaa, joista suurin osa valmensi SM- tai maajoukkuetasolla olevia urheilijoita. Tutkimukseni antaa siis arvokasta tietoa suomalaisten kilpa- ja huippu-urheilussa toimivien valmentajien työhyvinvoinnista.

Tutkimukseni mukaan valmentajista neljännes kokee työuupumusta ja vajaa kolmasosa uupumusasteista väsymystä, joka on työuupumuksen ydinoire. Samaan aikaan suurin osa kokee myös työn imua, joka kuvaa hyvinvointia työssä. Päätoimiset valmentajat ovat uupuneempia kuin oman työn ohella valmentavat. Heillä on vähemmän työn voimavaratekijöitä, kuten vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon ja työtahtiin, ja enemmän työn vaatimuksia, kuten rooliristiriitaa, mikä selittää osittain heidän hyvinvointinsa tilaa. Kun valmentajien työoloissa on puutteita, riski uupua on suuri. Lisäksi puutteet työoloissa ja jaksamisessa lisäävät valmentajan halua vaihtaa työpaikkaa. Ja kääntäen; hyvät työolot luovat ja pitävät yllä hyvinvointia ja halua pysyä työssä.