E. A. Saarimaa oli aikanaan kohtalaisen oikeassa todetessaan tapaa ilmaisevan adessiivin olevan "usein korvattavissa suomalaisemmalla sanontatavalla". Kun myöhempi kielenohjailu yrittää todistella, että tavan adessiivi on aidossa suomen kielessä harvinainen, se jättää huomiotta mm. joukon sellaisia omaperäisiä ilmauksia kuin kunnolla, sovinnolla, suosiolla, uhalla, urakalla, helpolla, täysillä, sattuman kaupalla, epätoivon vimmalla ym., monet tavalliset ilmaisutyypit (huutaa kovalla äänellä, kurittaa ankaralla kädellä) ja 3. infinitiivin adessiivin (satoi kaatamalla, hakemalla hakea).
Sellaisia tavan adessiiveja, joilla on oletettu olevan vieras esikuva, kielenhuolto suosittelee korvattavaksi muilla vastineilla, esim. jännityksellä > jännittyneenä, menestyksellä > menestyksekkäästi ja varmuudella > varmasti. Sen suositukset jäävät kuitenkin usein noudattamatta, ja aina niitä ei edes ole mahdollista noudattaa: levy pyörii väärällä nopeudella, suhtautua asiaan kaikella vakavuudella, hän teki sen ammattimiehen asiantuntemuksella.

Tavan adessiivista annettu kuva on kaiken kaikkiaan huonosti sopusoinnussa kielenkäytön todellisuuden kanssa.