E. N. Setälä vaarallisilla vesillä on analyysi kuuluisan kielentutkijan Eemil Nestor Setälän tutkijaprofiilista ja setäläläiseksi sanotusta lauseoppiperinteestä. Setälä oli 15-vuotias koulupoika, kun hän kirjoitti 'Suomen kielen lauseoppinsa' vuonna 1880. Tämä kirja oli mukaelma, joka oleellisilta osiltaan perustui Adolf Waldemar Jahnssonin 1871 julkaisemaan tohtorinväitöskirjaan 'Försök till framställning af den finska syntaxen'. Tästä syntyi julkinen debatti Jahnssonin ja Setälän kesken, jolloin muun muassa neuvoteltiin välimiesoikeuden asettamista kiistaa ratkomaan. Setälä joutui elinaikanaan useiden muidenkin tutkimuseettisten syytösten ja epäilyjen kohteeksi. Setälän tutkijankuva vakiintui rikkumattomaksi toisaalta Setälä oman vahvan persoonallisuuden takia, toisaalta tutkijayhteisön pitkälle menevän myötäilyn vuoksi. Kirjassa analysoidaan tutkimuksen etiikan näkökulmasta tieteellisen kunnianhimon ja vallankäytön ilmenemismuotoja sekä tutkimusperinteen muotoutumista