Elias Lönnrotista (1802-1884) voi varauksetta sanoa, että hän työskenteli koko elämänsä ajan kansallisuusaatteen ja kansakunnan hyväksi. Yhtä varauksettomasti voi todeta, että nationalisti hän ei kuitenkaan ollut. Tämä tutkimus tarkastelee kansanmiestä, joka tunsi hyvin niin kansan elämän olosuhteet kuin ajan opit ja aatteetkin. Lönnrot omaksui osansa kansan ja sivistyneistön välimiehenä, ja hän työskenteli sen eteen, että kansan viisauden ja sivistyneistön oppineisuuden synteesi tarjoaisi kulttuurisen perustan kansalaisuudelle ja kansakunnan elämälle. Lönnrotin elämää jälleen uudesta näkökulmasta valottava teos pyrkii selvittämään, millä tavoin Lönnrot osallistui kansallisen identiteetin rakentamiseen ja millaisena näyttäytyi hänen työnsä suhteessa ajankohdan muiden kulttuurivaikuttajien kannanottoihin.