Tutkimuksessa selvitetään ja valotetaan suomalaisen puukerrostalon kehittämisprosessia käymällä läpi ongelmakeskeisesti puukerrostalojen peruskysymyksiä ja teknisiä ratkaisuja. Lisäksi tarkastellaan Suomen puukerrostalorakentamisen taustoja, lähtökohtia, tavoitteita ja perusteita sekä kuvataan niitä keskeisiä kysymyksiä, toimenpiteitä ja tapahtumia, mitä maamme puurakentamisen kehitystyössä on tehty ja kohdattu erityisesti 1990-luvulta uuden vuosituhannen alkuun. Tutkimuksen perusteella on muodostettu yleiskäsitys suomalaisen puukerrostalon kehitystyön nykytilanteesta ja tulevaisuuden haasteista. Tutkimustuloksista keskeiselle sijalle on nostettu puukerrostalojen paloturvallisuus, tilakustannustekijä ja asukaspalaute. Tutkimuksessa esitellään myös maamme ensimmäiset puukerrostalot teknisine ratkaisuineen.
Suomessa 3- ja 4-kerroksiset puukerrostalot tulivat virallisesti luvallisiksi 1.9.1997 alkaen palomääräystemme muutosten myötä. Vuosina 1995 - 2001 Suomeen on rakennettu kymmenen puukerrostalokohdetta, yhteensä 338 asuntoa. Kaksi seuraavaa kohdetta valmistuvat vuonna 2002. Puukerrostalojen valtakunnallinen julkisuus ja palaute on ollut pääosin myönteistä. Puukerrostalot eivät ole silti tehneet varsinaista läpimurtoa Suomessa. Rakentamistapaa ovat rasittaneet useat ennakkoasenteet sekä koerakentamisen ja kalliin rakentamisen leima.
Suomalaisten puukerrostalojen koerakentamisaika on osoittanut, että puukerrostalojen tekniset kysymykset, kuten rakentamistekniikka, lämmön-, äänen-, palon-, veden- ja kosteudeneristyskysymykset sekä LVIS-asennustekniikkaan liittyvät asiat pystytään hallitsemaan. Jatkossa puukerrostalojen rakentamisessa tarvitaan kuitenkin jatkuvuutta ja harjaantumista sekä teknisten ratkaisujen vakiinnuttamista. Puukerrostalojen palosäädökset kaipaavat myös tarkentamista. Asukaskyselyssä asukkaat suhtautuivat puukerrostaloihin myönteisesti, ja puurakentamista toivottiin lisättävän maassamme