Vitsikirjoja julkaistaan paljon, ja esimerkiksi stand up -komiikasta ja tv-viihteestä on saatavilla monia teoksia. Sen sijaan huonoista vitseistä on kirjoitettu vähemmän. Nyt tätä kulttuurista aukkoa paikkaa Puujalalla koreasti - Ontuvien vitsien käsikirja, joka nostaa valokeilaan puujalkavitsit.

Puujalkavitsien kertominen on huumorinlajeista narsistisin: kun yleensä vitsin kertomisen jälkeen kuulijat nauravat ja kaikilla on hauskaa, puujalkavitsin jälkeen yleisö itkee ja ainoastaan jutun kertojalla on hauskaa.

Puujalkavitsien kertomisessa kiehtovat riskinotto, kielillä leikittely ja luovuus. Puujalkavitsit yhdistävät asioita yllättävillä tavoilla - ja mitä kaukaa haetumpi vitsi, sen parempi. Onko hyvää puujalkavitsiä oikeastaan edes olemassa?

Maailma suorastaan pursuaa puujalkavitsejä. Niitä voi löytää lähes mistä tahansa, yllättävistäkin yhteyksistä. Ne tervehtivät meitä mainoksissa, ravihevosten nimissä, vaalilauseissa ja aforismeissa. Ontuvan vitsin voi löytää jopa alkuräjähdysteoriasta: ensin ei ollut mitään, ja sitten se räjähti.

Kirjassa tarkastellaan puujalkavitsien luomisen ja kertomisen perusperiaatteita ja eri käyttöyhteyksiä. Lisäksi tutustutaan alan taitureihin. Teokseen sisältyy luonnollisesti runsaasti esimerkkejä sekä varta vasten kirjaa varten tuotekehitettyjä vitsejä. Kirja nojaa tukevasti puujalkaan, mutta silti kunnioittaa aihetta.