"Pitele lankaani vielä hetki. Haluan kirjoittaa meidän tarinamme." Mies ja nainen ovat häämatkalla, mutta millaisella! Metsä näyttää peikkomaisen puolensa, vaikka mies ei haluakaan nähdä asioita samoin kuin vaimo. Todensanat saa lukijan hytkymään naurusta: niin totta, ja samalla silkkaa satua.

Välimäen lyhytproosa kunnioittaa absurdin perinnettä. Tarinat töytäisevät lukijan ajattelemaan isojen tapahtumien taustoilla vaikuttavia pieniä tekijöitä ja kyseenalaistamaan totutun. Välimäki liikkuu sujuvasti miehen ja naisen välisissä kohtaamisissa, pohtii tulevaisuutta ja saa arjen näyttämään luovan leijuvalta. Kaiken läpäisee omintakeinen, viisto huumori.