Moskovalainen käsittelee aikaa, jolloin Moskovan valtakunta tunkeutui Euroopan tietoisuuteen välillä sijainneen Novgorodin kauppatasavallan tuhouduttua itsenäisenä valtiona. Tarkastelun loppu osuu Suureen Pohjan sotaan, murrokseen, kun Venäjä alkoi länsimaistua ja muuttua. Siitä tuli yksi Euroopan suurvaltoja.

Kausi myöhäiskeskiajalta 1700-luvun alkuun oli Venäjällä hyvin yhtenäisen valtiollisen ja kirkollisen kulttuurin aikaa, jonka keskeisiä nimiä olivat Iivana IV ”Julma” ja Pietari Suuri, molemmat suurvallan rakentajia. Yhteiskunta oli hyvin moni-ilmeinen ja rikas, mutta toivottoman vieras lännestä katseltaessa.

Kari Tarkiainen tarkastelee kirjassaan uuden ajan alun Venäjä-kuvaa etäännyttävän rauhallisesti ja intohimottomasti, pohtien huolellisesti sen eri aineksien syntyä ja välittymistä. Tästä huolimatta lukijalle avautuu värikäs panoraama elämän eri aloilta - valtiolaitos ja sodat, uskonto ja kauppa, ennakkoluulot ja silminnäkijöiden huomiot vuorottelevat esityksessä. Yhteisillä ilmiöillä näyttää eri tahoilla olevan usein eri etumerkit. Venäjä oli länsimaalaisten mielestä barbaarinen, länsimaat taas venäläisten katsomuksissa perverssejä.
Alkuteos: Moskoviten. Sverige och Ryssland 1478–1721.