Erillinen Lentolaivue, myöhemmin Lentolaivue 36, Lentolaivue 6 ja Pommituslentolaivue 6, oli ainoa laivue, jonka nimi muutettiin kolmesti sotien aikana. Laivue toimi koko sotatoimien ajan merivoimien hyväksi, tehtävänä merialueen valvonta ja siellä esiintyvien vihollisten torjunta.

Laivueen toiminnallisen kohokohdan muodosti vuoden 1942 avovesikaudella käyty sukellusvenesota. Toukokuun lopun ja marraskuun alun välillä tehtiin parikymmentä varmaa sukellusvenehavaintoa, joissa kaikissa hyökättiin syvyyspommein veneiden kimppuun. Laivueen 2. lentue ilmoitti kaudella upottaneensa hyvässä uskossa kymmenen sukellusvenettä, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen pääsy Venäjän arkistoihin osoitti, että vain neljä tosiasiassa upotettiin tai osallistuttiin niiden upottamiseen.

Keväällä 1943 saksalaisten laskema kaksinkertainen sukellusveneverkko Porkkalan ja Tallinnan välissä esti täysin veneiden pääsyn siitä länteen. Loppusota kuluikin sitten yksitoikkoisessa päivystyksessä merialuetta valvottaessa.

Talvisodan aikana laivueen kalustona olivat vanhentuneet Ripon-koneet. Välirauhan aikana koneet korvattiin sotasaaliiksi saaduilla ja Valtion Lentokonetehtaalla kunnostetuilla koneilla, päätyyppeinä Tupolev SB -pommittajat ja Polikarpov I-153 -hävittäjät. Avovesikausina kalustoa täydennettiin eri tavoin hankituilla vanhentuneilla vesikoneilla.

Teoksessa käsitellään myös tilapäisesti perustettu Lentolaivue 15, joka erikoistui ambulanssi- ja propagandalentoihin sekä sissien lentokuljetuksiin ja huoltoon vuoden 1941 etenemisvaiheen ja seuraavan talven ajan.