Projektitoiminta on leviämässä teollisuudesta kaikkialle yhteiskuntaan, mutta ei kuitenkaan ilman sivuvaikutuksia. Sitä syytetään luovuuden nujertamisesta, osaamisen hävittämisestä ja työilmapiirin pilaamisesta. Eikä mene hyvin edes perinteisillä teknologia-aloilla. Suuret projektit karkaavat käsistä, ja infrastruktuurit tuntuvat hajoavan käsiin. Johtamistaidon muotona projektitoiminta vaikuttaa auttamattoman vanhentuneelta.

Motivaatioteoriat, tietämyksen hallinta ja innovaatioidenjohtaminen eivät ole jättäneet jälkiään sen ydinkäytäntöihin. Kirjassa tarkastellaan raiteiltaan suistuneen projektitoiminnan maisemaa mustan pedagogiikan kautta. Kirja valaisee lukuisien esimerkkien kautta projektitoiminnan valoisia ja varjoisia puolia. Vähitellen huomaamme, että vika ei ehkä olekaan itse projekteissa. Ongelmat ovat kyllä aivan todellisia, mutta annamme niille helposti väärän tulkinnan.

On välttämätöntä katsoa rohkeasti silmiin projektien sivuvaikutuksia. Vain siten voidaan keskittyä olennaiseen, ja löytää ja hyödyntää projektitoiminnan arvokkain perinne. Projektien tilalle ei edelleenkään ole helppoa löytää vaihtoehtoisia toimintatapoja - eikä se ole aina tarpeenkaan. Kirjassa osoitetaan tie projektitoiminnan järkevään ja turvalliseen soveltamiseen.

Projektitoiminnan arvokkaimmaksi osaksi osoittautuu sen kyky sovittaa yhteen eri sidosryhmien edut ja tarpeet. Projektitoiminnan peruskäytäntöihin ei edes tarvitse puuttua. Ne ovat edelleen päteviä ja toimivia, kunhan niitä sovelletaan tarkoituksenmukaisesti. Tämä kirja on suunnattu kaikille niille, jotka joutuvat tavalla tai toisella tekemisiin projektien kanssa.