Kari Ilmonen julkaisee viidennen runokokoelmansa Kuollut puu, elävä oksa. Runoilija on tullut miehen ikään, uudistunut ja vapautunut. Jotain uutta seesteisyyttä on löytynyt. Sanomisen mahdollisuus ja mahdottomuus askarruttaa edelleen, mutta sanoilla voi myös leikkiä. Ja tärkeintä on huumori, yllättävä ja armahtava huumori.