Kirja sisältää Kari Häkkisen neljä Vaarala-dekkaria.

Elämän ja kuoleman rajapinnat ovat tuttua maastoa Häkkiselle, joka työskentelee anestesiahoitajana pääkaupunkiseudun leikkaussaleissa. ”Ehkä poliisin ja hoitajan työssä on joitain yhteneväisyyksiäkin. Molemmissa joutuu kohtaamaan ihmiselämän vaikeita asioita”, Häkkinen arvioi lähtökohtaansa rikosylikonstaapelin sielunmaisemaan.

Syyskuun yhdestoista – Suomen Pankin varapääjohtajan ja hänen aviovaimonsa 20-vuotishääpäiväristeily saa kohtalokkaan käänteen aluksen ollessa matkalla Tallinnasta Helsinkiin. Tapahtumat kidnappaajien kiinni saamiseksi käynnistyvät Länsisataman turvatoimialueella, josta liikutaan liukkaasti hämäläisiin korpimaisemiin. Itäkeskuksen poliisin puuttuessa peliin rikosylikonstaapeli Vaarala saa luvan astua estradille. Pelissä on paljon, eikä hiljattain vaimostaan eronneen miehen dialogi itsensä kanssa ota päättyäkseen, puhumattakaan työn ja vapaa-ajan sovittamisesta yhteen. Jännitystä tulvillaan oleva teksti höystettynä huumorilla tarjoaa lukijalleen herkullisia hetkiä ennen ratkaisevaa päätösvihellystä. Mutta saako paha palkkansa?

Väärä diagnoosi – Vaarala saa tutkittavakseen raa'an henkirikoksen, jonka jäljet johtavat niin Rooman kuin Helsingin sairaaloihin. Kyse ei ole vähemmästä kuin laittomasta elinkaupasta. Vaaralan apuna ja tukena Helsingin kaduilla seikkailee nuorempi konstaapeli Helena Riihioja, jonka muodot ja puheet saavat Vaaralan konseptit toistuvasti sekaisin. Kun ratkaisu alkaa häämöttää, huomaa Vaarala tehneensä väärän diagnoosin ja saattaneensa työtoverinsa hengenvaraan.

Kuolleet linnut eivät pesästä lennä – Sakari Vaarala ja hänen työparinsa Helena Riihioja saavat tutkittavakseen sairaanhoitajan murhan, joka aluksi tuntuu täysin selittämättömältä. Palaset kuitenkin asettuvat vähä kerrallaan paikoilleen, eikä paljastuva kuva ole kaikkein kauneimpia. Apuna selvittelyssä – tai sitä sotkemassa – ovat kovaotteiset konstaapelit Korpilahti ja Eiskonen, maakuntien parhaat lahjat Stadin poliisille.

Luukkaan evankeliumi – Marjaniemeläisessä omakotitalossa ei nukuta, kun öinen laitapuolen kulkija saapuu ulko-ovelle mukanaan äärirajoille ärsytetty ja nälkään kuolemaisillaan oleva pittbullterrieri. Jälki on rumaa katseltavaa – ja niinpä Sakari Vaarala ja Helena Riihioja saavat tehtävän. Vainajan nilkkaan kiinnitetyssä nimilapussa ei lue syyttömänä syntynyt tai sijaiskärsijänä kuollut. Riittää, kun siinä roikkuu sosiaaliturvatunnus. Silti – aina ei ole koiraa karvoihin katsomista!