Moninkertaisesti palkittu runoilija Kari Aronpuro (s. 1940 Tampereella) on kirjastonhoitaja ja kirjailija. Hän on toiminut kirjastonhoitajana Tampereella (1964-1971), Rääkkylässä (1972), Kemissä (1972-1981) ja jälleen Tampereella (1981-2003). Aronpurosta tuli kirjailija vuonna 1964 esikoisrunokokoelmalla Peltiset enkelit. Vuotta myöhemmin hän herätti huomiota romaanillaan Aperitiff avoin kaupunki, joka uudisti suomalaista proosaa esittelemällä hajanaisen, postmodernin romaanimuodon. Poliittisen osallistumisen kautensa jälkeen Aronpuro kiinnostui 1970-luvulla semiotiikasta ja strukturalismista. Näiden ajatussuuntien keskeisiä kysymyksiä merkkien ja kirjoituksen luonteesta hän on sittemmin pohtinut runoissaan, joiden rakennusaineiksi kelpaavat tasa-arvoisina kaikki kielen tarjoamat aihepiirit ja äänilajit. Aronpuro tunnetaan ennen muuta oppineena, viittauksia viljelevänä runoilijana, jonka tuotannossa kohtaavat historian anekdootit, suurten filosofien opit ja koko maailman kirjallisuus. Aronpuro on voittanut lukuisia arvostettuja palkintoja, mm. Suomen ensimmäisen Runeberg-palkinnon, sekä saanut ansiomerkkejä ja muita huomionosoituksia. Hänelle on myönnetty valtion taiteilijaeläke.