Puutarhurisihminen on syntynyt varmasti jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena. Jos hän olisi syntynyt luonnostaan, hän olisi toisennäköinen; hänellä olisi kovakuoriaisen jalat, jotta hänen ei tarvitsisi kyykkiä, ja siivet toisaalta koristeeksi, toisaalta siksi, että hän voisi liidellä kukkapenkkiensä yllä.

Humoristinen näkökulma ihmisen tärkeimpään askareeseen: puutarhanhoitoon. Intomielisen kaupunkipuutarhurin opastuksella tulemme tutuiksi maanparannuksen, tuholaistorjunnan, kuivuuden ja naapurikateuden kanssa. Siinä sivussa saadaan palsta puhkeamaan ylitsevuotavaan kukkarunsauteen, jolle vetää vertoja vain hersyvän tekstin tuoma mielihyvä.

Pakinoivalla tyylillä Čapek käy läpi vuodenkierron ja kylvää tekstin joukkoon humaanin filosofiansa siemeniä, jotka oivaan maaperään osuessaan alkavat kasvaa ja kantaa hedelmää.