Sama joki. Jaan Kaplinski kuvaa osin omaelämäkerrallisessa romaanissaan rehellisesti neuvosto-oloja ja naapurimaamme kiinnostavaa lähihistoriaa. 1960-luvun alun neuvosto-Virossa arjen rauhallisen pinnan alla kytee. Eri maailmojen kontrastit korostuvat, ahdistus saa vastapainokseen kaipuun länsimaiseen kulttuuriin ja suureen taiteeseen.
Tätä yhteiskunnallista taustaa vasten Jaan Kaplinski kertoo hellän ironisesti nuoren runoilijan kasvukivuista, yrityksistä repiä itsestä kaikki viattomuus ja yltää niin seksuaalisiin kuin mystisiinkin kokemuksiin. Nuorukainen löytää mentorikseen iäkkään teologin ja runoilijan, mutta lopulta tulee aika jättää oppi-isä ja seisoa omilla jaloilla, kasvot kohti maailmaa.

Selle raamatu kohta võib kindlalt öelda, et tegu on XXI sajandi eesti kirjanduse tähtteosega. Romaani sündmustik toimub 1960ndate keskpaiku ja sel on tugev autobiograafiline alus. Filoloogiaüliõpilasest nimetu peategelase tunded ja keskkond on paiguti väga sarnased Kaplinski enese eluloolistest kirjutistest tuntuga, kuid sündmustik on suurel määral fiktsioon. Kaplinski enda kõrval on teine äratuntav tegelane Õpetaja, kelle prototüübiks on Uku Masing.