Ihmisillä on tulevaisuudentutkimuksesta monenlaisia mielikuvia, jotka vaihtelevat humoristisista vääriin ja lähes oikeisiin. Yhden laajalle levinneen käsityksen mukaan tulevaisuudentutkijat ovat eräänlaisia nykypäivän nostradamuksia, ennustajia, jotka kristallipalloihin, eläinten sisälmyksiin tai höyryäviin liemiin tuijottamalla pyrkivät näkemään ihmiskunnan tulevaisuuden merkittävät tapahtumat. Toisin kuin varhaisempien aikojen ennustajilla, nykyajan tulevaisuudentutkijoilla nähdään kristallipallojen sijasta olevan käytössään teknistä ja tieteellistä ymmärrystä, jonka pitäisi mahdollistaa tarkkojen ennusteiden teon. Kun sitten yhteiskunta eteneekin ennustamattomalla tavalla, tulevaisuudentutkijoita moititaan ennustajaeukoiksi ja heiltä kysytään miksi he eivät nähneet asioiden etenemistä oikeaan suuntaan. 1970-luvun öljykriisit, Neuvostoliiton romahtaminen ja oma pankkikriisimme ovat tunnettuja lähiajan esimerkkejä tästä. Ennustajamielikuvaan liittyy myös ajatus, että tulevaisuudentutkijoilla on käytössään aivan erityisiä menetelmiä, joita ei muilla tieteenaloilla tunneta tai voida käyttää. Hurjimman ehdotuksen mukaan tulevaisuudentutkijoiden salainen menetelmä on odottaminen, koska sitä soveltamalla tulevaisuus tulee varmasti paikalle, jolloin siitä voidaan kertoakin luotettavasti.

Toisen mielikuvan mukaan tulevaisuudentutkimus on lähinnä tieteiskirjallisuutta, jonka ennusteiden värikkyys ja yllätysarvo ovat vain tulevaisuudentutkijan mielikuvituksesta kiinni. Tälle mielikuvalle on antanut perusteita se tosiasia, että osa maailmalla tunnetuista tulevaisuudentutkijoista on myös tieteiskirjailijoita ja se että jotkut tieteiskirjailijoiden tarinat ovat hämmästyttäneet toteutumisellaan. Lisäksi utopioiden, dystopioiden ja analogioiden eli läsnäolemattomien maailmojen rakentaminen kuuluu oleellisena osana varsinaiseen tulevaisuudentutkimukseen.

Ja vielä erään mielikuvan mukaan tulevaisuudentutkijat ovat ennen kaikkea asiantuntijoita, jotka tiedoillaan haluavat auttaa tulevaisuuden tekemistä ja olla itsekin tulevaisuuden tekijöitä, eli niitä jotka haluavat muuttaa maailmaa taloudellisesti, sosiaalisesti tai kulttuurisesti tai sotilaallisesti määrättyyn suuntaan.

Ennustaja-, tieteiskirjailija- ja muutosvoimamielikuvissa on jokaisessa hitunen totuutta, mutta yksikään ei kuvaa tyhjentävästi tulevaisuudentutkimuksen ydintä. Tulevaisuudentutkijat eivät ennusta yhtä tulevaisuutta, vaan kartoittavat mahdollisia tulevaisuuksia, ja tässä tarvitaan läsnäolemattomien maailmojen, utopioiden ja dystopioiden simuloimista. Tulevaisuudentutkimusta voidaan käyttää myös maailman muuttamiseen, mutta ei ilman ymmärrystä siitä mihin suuntaan maailma on etenemässä ja mihin se voi reaalisesti edetä ja millaisilla toimenpiteillä suunnan muuttaminen on mahdollista.

Seuraavaksi palaamme tulevaisuudesta tietämisen juurille: miksi tapahtumien ennakointi on tärkeää ja miten sitä tehdään eri elämänalueilla? Tämän jälkeen käymme läpi tulevaisuudentutkimuksen keskeistä käsitteistöä.