Hilja Pärssisen (1876-1935) elämäntarinassa tiivistyy koko sadan vuoden takaisen Suomen dramatiikka. Hän oli tunnustettu runoilija ja Työläisnaisliiton johtohahmo. Syrjäisen maalaispappilan tyttärestä ja nuorsuomalaisesta tulisielusta tuli luokkatietoinen sosialisti, joka nousi vuonna 1907 yhdeksi Suomen ensimmäisistä naiskansanedustajista. Vuonna 1918 hänestä tuli punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan jäsen, ministeri siis.

Kansalaissodan jälkeen Hilja pakeni Venäjälle omaisuus kätkettynä vaatteisiin. Dramaattisten vaiheiden jälkeen hän palasi, sai elinkautisen vankilatuomion, vapautettiin ja valittiin taas eduskuntaan - nyt tiukkana kommunismin vastustajana. Herkkä taiteilija kirjoitti vankilassakin runoja lakanoihin, sanavalmis radikaali puolusti aviottomia äitejä ja vaati maahan yleistä oppivelvollisuutta.

Mukaansatempaava kirja vaikuttajanaisesta, jonka historia unohti, paljastaa myös päähenkilönsä monentasoiset ystävyyssuhteet Kyösti Kalliosta Aleksandra Kollontaihin.