Rautatietyöt Helsingin ja Hämeenlinnan välillä aloitettiin kesällä 1857, ja toiseen maailmansotaan mennessä rataverkko kattoi jo lähes koko maan. Radanrakentajat olivat teollisen yhteiskunnan tärkein ammattiryhmä, joka rakensi maamme yhdistävän liikennejärjestelmän. Ratajätkät seuraa radanrakentajia läpi kuohuvien vuosikymmenten. Samalla se avaa aivan uuden näkökulman siihen, miten köyhästä suuriruhtinaskunnasta kasvoi moderni, teollinen ja itsenäinen Suomi.

Ensimmäisellä ratatyömaalla kasakoiden raipaniskut antoivat vielä työlle tahdin, ja suurina nälkävuosina satoja rakentajia jouduttiin hautaamaan Pietarin radan pientareille. Vuosikymmenten vaihtuessa ratajätkät oppivat myös lakkoilemaan, mutta sisällissodan päätyttyä ratatyömailla hoipertelivat nälkiintyneet punavangit. Vaikka työ oli vaarallista, pääsy ratatöihin oli monelle nuorelle miehelle askel kohti vapautta. Rautatierakennukset antoivat leivän tuhansille työmaalta toiselle kulkeville jätkille.

Kirjaan pohjautuva Ratajätkät-näyttely avautuu toukokuussa 2022 Suomen Rautatiemuseossa ja
Työväenmuseo Werstaassa.