Ennen kuin sielu puutuu -romaanin päähenkilö on 30 ikävuotta lähestyvä näyttelijä, karjalaisesta sadusta nimensä saanut Nasto. Marraskuun sohjosta kevään jäidenlähtöön kulkee Naston rinnalla kaksi roolihahmoa kohtaloineen: 12-vuotias Lea Suomen sisällissodan jaloissa vuonna 1918 ja islantilaisen Halldór Kiljan Laxnessin romaanin päähenkilö Salka Valka.

Teatteriroolit ja menneisyyden tapahtumat pyrkivät iholle sisältä ja ulkoa, kun Nasto hengittää Lean ja Salkan tahtiin. Naston suhde toisessa kaupungissa asuvaan mieheen pitää kuitenkin yllä elämänhalua ja uskoa särkyvässä maailmassa ja mielessä.

Niin työtoverit roolihenkilöineen kuin perheenjäsenet tihkuvat haluja, salaisuuksia ja kipuja. Romaanissa käydään hengästyneitä dialogeja, hyvästellään eläviä ja kuolleita sekä nauretaan arktisen vyöhykkeen pimeydestä huolimatta - tai ehkä juuri sen tähden.

Lihaan piirtyneet jäljet kertovat tarinaansa miesten ja naisten välillä käydyistä sisällissodista, uskosta ja uskottomuudesta, nälästä, janosta, sydäntä syövästä vihasta ja näännyttävästä valon kaipauksesta. Liha puhuu lihalle ja luu luulle nopeammin kuin ihminen käsittää.

Kaiken taustalla talvitaivas ujeltaa, vonkuu ja sylkee vuoroin räntää, vuoroin valkeita toivon hiutaleita. Kirkas aurinko tekee kaipauksesta hulluksi, mutta kaikki muuttuu hiljalleen.

Kallion koskettavan jylhässä romaanissa aika nuolee haavoja, rakkaus katkaisee partahöylän terän ja sulava maa synnyttää uuden toivon.