Selkonen elää voimakkaita kasvun vuosia, ja pula-aika hellittää otettaan. Auton hurina rikkoo selkosen hiljaisuuden, lauantaisin uudella sillalla tanssitaan. Kosti Mäkinen, Sammalsuon Kauko, Iivari Sääskilampi ja muut selkosen asukkaat elävät uuden toivon sävyttämässä maailmassa. Tapahtuminen puitteet vaihtelevat romaanissa iloisesta Viipurista selkosen sysimustaan yöhön. Selkosen voimakas luonto, aurinkoiset päivät, valoisat kesäyöt, synkeät sateet, kuutamot ja pakkasyöt luovat tunnelmia ja antavat alkusysäyksen selkosen piirissä olevien ihmisten käyttäytymiselle ja teoille. Selkonen kohtelee omiaan hiukan lempeämmin, mutta vain hetken aikaa.

Väkevä romaani päättyy talvisodan joulukuuhun. Selkosen asukkaiden murheet ja ilot näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Itäinen taivaanranta leimuaa öisin, ja naiset ja lapset pakenevat kodeistaan. Välillä niin ankaralta ja yksitoikkoiselta näyttänyt kotiseutu tuntuu äkkiä hyvin rakkaalta.