FT Harri Kalhan uusin kirja, Tapaus Magnus Enckell, tutkii kielen, taiteen ja seksuaalisuuden kosketuskohtia syventyen yhteen historialliseen tapausesimerkkiin, taidemaalari Magnus Enckelliin (1870–1925). Kalhan opastuksella katse kääntyy taideteoksista niitä ympäröivään tekstiavaruuteen ja "tiedon" ideologiseen koneistoon.
Magnus Enckell oli sitä, mitä nykyisin homoksi kutsutaan. Enckellin taiteesta 1900-luvulla kirjoittaneet asiantuntijat kiersivät seksuaalisuuden käsitettä kuin kissa kuumaa puurolautasta. Tuo lainsuojaton tekijä oli potentiaalisesti myrkyllinen, mutta samalla alati houkutteleva mysteeri. Taiteen maailmassa siihen tuntui liittyvän jonkinlainen tartuntavaara. Se, mistä Enckelliä käsittelevissä kirjoituksissa "ei puhuta", paljastuu oleelliseksi osaksi Enckellin – ja koko Suomen taiteen – tarinaa. Kyse on koodauksesta ja piilomerkityksistä, sanavalintoihin hienovaraisesti kätketyistä vihjeistä, estetiikkaan sisältyvistä didaktisista ihanteista ja normatiivisista arvoarvostelmista.
Kansallinen taidepuhe, jota tuotettiin niin lehtikritiikin kuin tieteen instituutioissa, asettuu Kalhan työssä teoreettisiin kehyksiin jälkistrukturalismin, queer-teorian ja psykoanalyysin käsittein. Enckellin tapausta kommentoivat suomalaisten taidehistorioitsijoiden ja kriitikoiden rinnalla muun muassa Roland Barthes, Michel Foucault ja Sigmund Freud. Tuloksena on rikkaasti polveileva tutkimus, joka purkaa kanonisoituneita mielikuvia taiteen historiasta, samalla kun se tarkastelee yleisemmin tiedon, sukupuolen ja seksuaalisuuden yhteyksiä.
Tapaus Magnus Enckell yllyttää pohtimaan myös tutkijan omaa halua ja sen osallisuutta tiedon tuottamisessa. Vaikka tarkastelun pää-asiallisena kohteena on julkinen "taidepuhe", Enckellin maalauksiakaan ei jätetä kulisseihin. Kalha on sijoittanut historiallisen diskurssianalyysin lomaan omia, ujostelemattomia teosluentojaan, joiden säestämänä historiografinen tutkimus kasvaa monitasoiseksi ja haastavaksi dialogiksi kuvan ja sanan välillä. Kalha osoittaa, että asioista voi puhua niiden "oikeilla nimillä" ilman että taide tai kieli latistuvat tai menettävät merkitystään.
Kriittis-reflektiivisenä, tieteen ja taiteen kieleen rakentuvia merkityksiä ruotivana Tapaus Magnus Enckell sopii teoreettiseksi keskustelukumppaniksi kulttuurin tutkimuksen eri alueille; sitä voi suositella myös oppikirjaksi tuleville taiteen, estetiikan, historian, sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkijoille.

Harri Kalha, FT, dosentti, on palkittu taidehistorioitsija ja visuaalisen kulttuurin tutkija. Hänen aikaisempia kirjojaan ovat Muotopuolen merenneidon pauloissa (1997), Toini Muona (1998), Ralf Forsström (1999), Oleta pyöreä tuoli (2003) ja Nurkan takana (2004). Nyt julkaistavaa kirjaa kirjoittaessaan Kalha oli Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin jäsen.