Silloin oltiin nuoria; hiki valui ja paita kastui, mutta rintaa ei puristanut, ja erämaa veti puoleensa niin että rehkiminen oli vaivan arvoista. [– – –] Kaikki joutilas aika kului kämpällä. Kierrettiin kairassa lintujen perässä, istuttiin hanhipassissa tai odotettiin sorsien lentoja, heiteltiin uistinta järveen tai saikattiin kopukalla verkkojen kanssa.

Kirjan toisiinsa nivoutuvat kertomukset rakentavat kauniin ja vähän haikeankin kuvan Kemi- ja Simojoen välisestä erämaasta ja sen kulkijoista. Jokaisella asentopaikalla ja kämpällä on oma tarinansa, jos vain uskaltaa kuunnella... Kalevi Sipolan toinen eränovellikokoelma on avaraa ja taidokasta kerrontaa, eräkirjallisuutta parhaimmillaan.

Kemiläinen Kalevi Sipola on aiemmin julkaissut novellikokoelmat Ristiinnaulitut (2012), Jänissuon valtias (2013) ja Elämää tylympiä kohtaloita (2014).