Kalevi Ahon lyömäsoitinkonsertto "Sieidi" on yksi aikamme esitetyimmistä lyömäsoitinkonsertoista.

Sieidi-konsertto on yksiosainen, mutta jakautuu useihin nopeampiin ja hitaampiin, villin rytmisiin ja lyyrisiin ja staattisempiin jaksoihin. Solistille teos on erittäin vaativa, koska hän joutuu vaihtamaan soittotekniikkaansa koko ajan - djemben ja darabukan käsirumputekniikka kun poikkeaa olennaisesti tom-tomien tai pikkurummun kapularumputekniikasta tai säveltasollisten lyömäsoitinten marim-ban ja vibrafonin soittotekniikasta.

Normaalisti lyömäsoitinkonsertoissa solisti joutuu soittamaan suuren lyömä-soitinarsenaalin ympäröimänä, monesti orkesterin takana. Sieidissä solistin käyttämiä soittimia on vain yhdeksän, ja solisti on koko ajan muun orkesterin edessä. Hänen käyttämänsä instrumentit on sijoitettu riviin lavan eteen, alkaen djembestä lavan oikealla reunalla (katsomosta katsoen) ja päätyen tam-tamiin vasemmalla reunalla. Solisti soittaa teoksessa vain yhtä lyömäsoitinta kerrallaan.

Teoksen nimi Sieidi on saamen kieltä. Se tarkoittaa muinaisten lappalaisten kulttipaikkaa, jonka tunnusomaisena piirteenä oli jokin suuri, muodoltaan poikkeava kivi, harvemmin myös erikoinen kallionrinne tai jopa kokonainen tunturi.