Väitöskirja kestävän kehityksen arvioinnista ja evaluaatiosta
Väitöskirja on artikkeliväitöskirja, joka koostuu erilaisista teoreettisista ja empiirisistä tutkimuskontribuutioista. Väitöskirjan alussa on esitetty yhteenvetoartikkeli, jossa käydään yleisellä tasolla lävitse väitöskirjan keskeisiä tutkimusteemoja. Tässä artikkelissa tuodaan esille kestävän kehityksen käsitteen ongelmia ja tulkintoja. Keskeinen tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy evolutionaariseen ajatteluun, jonka perusteella voidaan arvioida eri yhteiskuntien ja alueiden kehittyvän erityyppisten evolutionaaristen (sosio-ekonomisten ja ekologisten) prosessien kautta. Väitöskirjassa korostetaan ongelmakeskeisen ajattelun tärkeyttä arvioitaessa eri yhteiskuntien ja alueiden kestävää kehitystä, koska eri yhteiskunnat/alueet ovat aina eri vaiheessa omassa evolutionaarisessa prosessiin. Synteesiartikkelissa Kaivo-oja väittää, että skenaariotarkastelut voivat merkittävällä tavalla edistää oppimisprosesseja, jotka edesauttavat kestävän kehityksen prosessin mukaista toimintaa aluesuunnittelussa ja alueellisten suunnitelmien toteutusvaiheissa. Oppiminen ja tietoyhteiskuntakehitys eivät vie kehitystä kuitenkaan automaattisesti kohti kestävään kehitystä ja ekologista modernisaatiota (Artikkelit 2, 3 ja 4).
Näiden evolutionaaristen prosessien arvioimiseksi Kaivo-oja esittää erilaisia skenaariotarkastelukehikkoja kuten Cohenin (1997) kestävän kehityksen riskiyhteiskuntateorian ja ekologisen modernisaation teorian yhdistävän kehikon, joka Kaivo-oja täydentää laajemmaksi nelikenttäskenaariotarkasteluksi, jossa on mukana esimodernin yhteiskunnan kehitysvaihtoehdot (Artikkeli 2).
Lisäksi Kaivo-oja esittää väitöskirjassaan Lontoon yliopistossa vaikuttavan prof. Mossaud Karshenasin (1982, 1984) uuden kestävän kehityksen teorian skenaariotarkastelulaajennuksen, jossa on mukana tasa-arvoulottuvuus (Artikkelit 6 ja 7).
Väitöskirjassaan Kaivo-oja esittää (yhdessä emeritusprofessori Pentti Malaskan ja Akatemiatutkija, dos. Jyrki Luukkasen kanssa) ns. kehittyneen kestävyysanalyysin (Advanced Sustainability Analysis), jonka osaksi hän esittää uuden skenaarioanalyysikehikon (Artikkelit 8 ja 9).
Neljäntenä merkittävän uutena analyysi- ja evaluaatiokehikkona väitöskirjassa esitetään ns. de-linking-re-linking -analyysikehikko, jonka pohjalta voidaan arvioida talouskasvuprosessin yhteyttä ympäristöpaineiden syntyyn aikaisempaa vivahteekkaammin kuin perinteisessä ympäristötaloudellisessa Kuznets-käyräanalyysissä. Tämä uusi teoreettinen laajennus on kehitetty yhdessä erikoistutkija Jarmo Vehmaksen ja Akatemiatutkija Jyrki Luukkasen kanssa (Artikkeli 1).
Nämä eri skenaarioanalyysikehikot ovat tutkimuksen keskeistä antia ja mahdollistavat kestävän kehityksen evaluaation alue- ja maatasolla uusilla innovatiivisilla tavoilla ja ongelmakeskeisesti.
Väitöskirjassa on esitetty tieteellisen Kuznets -käyrähypoteesin testit materiaalivirtojen osalta viidessä merkittävässä teollisuusmaassa Yhdysvalloissa, Japanissa, Hollannissa, Itävallassa ja Suomessa (yhdessä prof. Tomi Seppälän ja assistentti Teemu Haukiojan kanssa). Näiden hypoteesitestausten tulokset varsin vahvasti viittaavat siihen, että suorien materiaalivirtojen osalta Kuznets -käyrähypoteesi ei pidä paikkansa. Tämä on merkittävä tieteellinen löydös materiaalivirtatutkimuksen kentässä (Artikkeli 13).
Väitöskirjassa on kehitetty tilastotieteellistä dekompositiolaskentametodia ympäristö- ja energiataloudellisten trendien evaluaatiota varten. Eräs merkittävimmistä tieteellisistä saavutuksista väitöskirjassa on dekompositiomenetelmän uudenlainen soveltaminen ns. Kioton mekanismien toteutumisen arviointiin. Väitöskirjassaan Kaivo-oja esittää Kioton mekanismien osalta vertailevan tarkastelun kaikkien Euroopan Unionin 15 jäsenmaan ja Norjan osalta (yhdessä akatemiatutkija Jyrki Luukkasen kanssa, Artikkeli 11).
Lisäksi hän esittää ensimmäisenä maailmassa koko maailmantalouden dekomponointilaskelman, jolla voidaan arvioida globaalitalouden mittakaavassa Kioton mekanismien toteutumista (yhdessä akatemiatutkija Jyrki Luukkasen kanssa, Artikkeli 12). Tämä uusi dekomponointiin perustuva evaluaatiomenetelmä mahdollistaa alueellisten vertailevien analyysien tekemisen alueellisesti ja maakohtaisesti.
Samaa menetelmää voidaan myös soveltaa sektorikohtaisten vertailevien analyysien tekemisessä. Konkreettisena esimerkkinä tällaisesta tieteellisestä tutkimuksesta väitöskirjassa esitetään Suomen kansantalouden materiaalien käytön dekompositiolaskelma vuosien 1960-1996 osalta. Vastaavaa tieteellistä tutkimusta dekompositiolaskentamenetelmää soveltaen ei ole aikaisemmin tehty missään maailmassa (Artikkeli 10). Väitöskirjassa esitetyt uudet tieteelliset sovellutukset mahdollistavat täysin uudenlaisen vertailevan tutkimusmenetelmän käytön globaalien ilmastonmuutos- ja ympäristöpainetutkimusten osalta.
Kaivo-ojan väitöskirjassa pohditaan myös kestävän kehityksen aluesuunnittelu-ongelmaa monitasosuunnittelun ongelmana. Hän esittää tässä tutkimuksen osassa, että kestävän kehityksen alue- ja yhteiskuntapolitiikan harjoittaminen edellyttää visionääristä johtamista, koska lyhyen ja keskipitkän aikavälin suunnittelu ei ole riittävää kun pyritään toteuttamaan kestävää kehitystä pidemmällä aikavälillä. Kaivo-oja esittää, että haasteita kestävän kehityksen aluepolitiikalle luo eri aluesuunnittelutasojen (globaali taso, kansallinen makro- ja mikrotaso, alueellinen mesotaso ja alueellinen mikrotaso) missioiden ja visioiden integroiminen keskenään toimivaksi kokonaisuudeksi. Kaivo-oja esittää väitöskirjassaan, että ns. Murphyn lakien toteutuminen kestävän kehityksen alue- ja yhteiskuntapolitiikassa on hyvinkin mahdollista, jollei monitasoista alue- ja yhteiskuntasuunnittelua ja suunnitelmien toteutusta hahmoteta kokonaisvaltaisesti (Artikkeli 5).
