Pojat kertoo siitä, kun elämä on vaiheessa. Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo ja toimittaja Ann-Mari Huhtanen ovat seuranneet kolmen vuoden ajan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan laidalla eläviä toimettomia nuoria miehiä, jotka etsivät elämälleen suuntaa ja merkitystä - ja siinä samalla itseään.

Dokumentaarinen projekti sai alkunsa halusta ymmärtää syrjäytyneisyyttä. Dokumentaarisista valokuvista ja nonfiktiivisista teksteistä koostuvasta kirjasta tuli lopulta tutkielma ulkopuolisuudesta ja irrallisuuden tunteesta, oman paikan ja elämän mielekkyyden löytämisestä sekä hyväksynnän ja rakkauden kaipuusta.

Pojat tuo iholle menestysyhteiskunnan ulkopuolella elävien - tai hetkellisesti sinne joutuneiden - todellisuuden; maailman, jossa kaikki ei ole kuin Instagramista, kuten yksi päähenkilöistä kuvaa. Samalla Pojat käsittelee tragikoomisesti ja ajoittain traagisestikin laajemmin tämän päivän suomalaista yhteiskuntaa ja ajan henkeä. Kirjan seitsemän päähenkilöä puhuvat muun muassa työstä, päättäjistä, veroparatiiseista, sukupolvelta toiselle siirtyvästä syrjäytymisestä, turvapaikanhakijoista, kouluampujista, masennuksesta ja koulukiusaamisesta.

Kirjan valokuvat ovat autenttisia hetkiä 20-30-vuotiaiden nuorten miehen elämästä, ja niissä on voimakas läsnäolon tunne. Valokuvat voittivat tänä vuonna Vuoden kuvajournalismi -kilpailussa Vuoden Kuvaessee -sarjan. Ne olivat ehdolla myös Fotofinlandia-kilpailussa.

Nonfiktiiviset tekstit perustuvat haastatteluihin ja kulkevat vuodenkulun mukaan novellimaisesti päiväkirjanomaisina tarinoina, jotka avaavat vähitellen päähenkilöiden omaa historiaa. Tekstit eivät kuitenkaan selittele, vaan jättävät tilaa lukijan tulkinnalle. Teksteissä tulee esiin myös muutos: yksi löytää vihdoin töitä - liikenneohjaajana - , toisen työkkäri haluaisi pistää jo työkyvyttömyyseläkkeelle, kolmas palaa kuudetta kertaa lukioon.