Kertomus lapsuudesta evakossa Ruotsissa

"Lapsuuden mielikuvat ja aistimukset, jotka ovat painuneet pienen tytön muistiin, herättävät kunnioitusta. Pikkupiian näkökulmassa on jotakin ratkaisevaa, jotakin selittämätöntä sotaisen ajan tapahtumien kulussa."

Muistelmaromaanissaan Kaisa Kervinen seuraa lapsuuttaan 1940-luvun alkupuolella. Lämpimästi kirjoitettu tarina on pienen tytön, pikkupiian, viiden ensimmäisenelinvuoden tapahtumista. Aikaan mahtui kolme sotaa, Metsähallituksen pääpirtin savottalaiset kotikartanon isossa pirtissä, saksalaisten suuri ase- ja ammusvaruskunta tuomassa vierasta kulttuuria kotikylään, venäläiset sotavangit lähialueen työleirillä ja lopulta pako evakkoon Ruotsiin.

Pikkupiian perspektiivistä aukeava maailma tulee eläväksi ja vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, josta näkee jopa pienimmätkin yksityiskohdat. Kirjoittaja kiittää edesmenneen äitinsä vahvaa panosta teoksen aikaansaamiseksi, samoin muita läheisiään