Nuori Olka Nieminen lähti innokkaana kouluttautumaan lääkintä-lotaksi ja valmistuttuaan hän joutui heti Kannakselle sotasairaalaan avustajaksi. Pian neuvokkaalle lotalle uskottiin vaativia tehtäviä, ja hän sai siirron lähelle etulinjaa. Silpoutuneiden sotilaiden hoito, vaikerrukset ja sankarikuolemat pakottivat Olkan pinnistelemään oman kestämisensä äärirajoilla.

Aselevon jälkeen syyskuussa 1944 Olka joutui Lapin sodan lumikenttille, jossa ajettiin Lapin itäpuolta pois saksalaisia Suomesta. Kemijärven kauppalan ja lukuisten kylien tuhopoltot, Vuotson katkerat taistelut ja Kaunispään sekä Urupään saksalaisten viivytyskeskitykset jäivät ikuisesti arveksi Olkan mieleen. Sota vei Olkalta lähes kaiken, mutta se antoi suuren rakkauden. Kirjoittaja haluaa muistuttaa tämän päivän lukijoita sota-ajan kurimuksista ja kuinka naiset kotirintamalla sekä taistelukentillä ahersivat pyyteettömästi.