Suomessa lähes kolmannes työssäkäyvistä pitää huolta perhe- ja lähipiiriinsä kuuluvasta henkilöstä tämän korkea iän, sairauden tai vamman vuoksi. Aikuisten lasten tarjoama apu ja huolenpito muodostavat kivijalan yli 80-vuotiaiden ikäihmisten hoivasta, vaikka aikuisilla lapsilla ei ole juridista velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, kuten monessa muussa eurooppalaisessa maassa. Suomessa on yhä vahva hoivakulttuurin ethos.

Tässä tutkimuksessa on haettu vastausta kysymyksiin: Miten läheis- ja omaishoivan erilaisia tilanteita on työpaikoilla ratkaistu? Miten työyhteisöön rakentuu myötätuntoa henkivä ilmapiiri? Miten työyhteisö suhtautuu läheisensä menettäneeseen kollegaan? Minkälaisiin eettisiin ristiriitoihin läheisiään hoivaavat törmäävät ansiotyön ja hoivan velvoitteiden ristiaallokossa?

Kirja perustuu Työsuojelurahaston rahoittamaan Helsingin yliopistolla toteutettuun tutkimusprojektiin, jossa selvitettiin työssäkäyvien hoivaajien arjen kokemuksia. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisellä otteella käyttäen hyväksi haastattelu- ja kyselytutkimuksen menetelmiä.

Hoivaajan jaksamista auttoivat joustavat työkäytännöt, työyhteisön empatia, perhe- ja lähipiirin tuki sekä palveluiden saatavuus ja toimivuus. Uuden teknologian sovellutusten toivottiin helpottavan yhteydenpitoa hoivaajan ja hoidettavan välillä sekä joustavoittavan hoivan hallinnointia.

Asiantuntijaraadin näkemysten pohjalta ideoitiin, miten työssäkäynnin ja läheishoivan käytäntöjä voidaan entisestään kehittää ja edistää.