Kun ihminen ajattelee sydämellään hyviä asioita tai tekee mielellään hyviä tekoja, ajatus tai teko synnyttää munan ja kun sydän on ollut mukana, ajatus aito, munan sisältä kuoriutuu haltia.

Tuo haltia ei ole mikä tahansa haltia.

Se saa itselleen sen ihmisen nimen, jonka hyvistä ajatuksista tai teoista se on syntynyt.

Se on kaimahaltia.