Musta vinyyli

Vuonna 1984 julkaisemattomaksi jäänyt Kainkäärmeenpoika-albumi samannimiseltä artistilta on poikkeuksellinen tapaus suomalaisen popkulttuurin historiassa. Se oli ensimmäinen – ja vuosikymmeniin ainoa – yritys aloittaa avoimesti queer-artistiura ja suunnata se tavallisen kuluttajan tietoisuuteen.

Ralf Örnin ja Jaana Rinteen ideoiman projektin keskiössä oli Kainkäärmeenpoika, joka tunnettiin myös 1980-luvun punk- ja undergroundpiireissä Kaidena. Hänen hahmollaan tai tuolloin nauhoitetulla albumilla ei ole mitään tekemistä homostereotypioiden kanssa, vaan kyseessä oli todellinen ulostulo marginaalista ja vieläpä kunnon haistavittu-asenteella.

Toisin kuin suuren maailman artistit, kuten Frankie Goes To Hollywood tai Bronski Beat, Käärmeenpoika ei edes yrittänyt sopeutua valtavirran vaatimuksiin. Se oli todellista ulkopuolisuutta, joka aiheutti arvokonservatiiveissa ja tavallisessa kansassa väristyksiä vaikkei olisi koskaan julkaissut kappalettakaan musiikkia. Toisaalta ajasta kertoo myös se, että jos vuoden 1984 Suomessa olisi julkaistu HLBTIQ-myönteinen albumi, se olisi osoittanut todellista kapinallisuutta julkaisijan toimesta. Toisin kävi. Kun levy-yhtiö kuuli lopullisen julkaisun, se hyllytettiin välittömästi.

Svart Records julkaisee vihdoin Kainkäärmeenpojan omaa nimeään kantavan albumin, ikään kuin aikakapselina 80-luvun helsinkiläisten yökerhojen ja pimeiden takahuoneiden maailmasta. Rajoitetun 350 kappaleen mustan vinyylipainoksen mukana julkaistaan liitevihko, jossa artisti itse kertoo projektin ja musiikkinsa taustoista – sekä tietysti oman tarinansa 1980-luvun ala- ja valtakulttuurien välisestä kuilusta.

A1 Eros – Jumalan kaltainen (poikaystäväni Jamaikan) (4:17)

A2 Kuolkaa vanhan kuppilassa (3:41)

A3 Varasartisti (3:11)

A4 Sotilassängyssä (2:36)

A5 Kävelyn matelijakuningas (4:18)



B1 6-vuotias itsemurhakandidaatti (2:44)

B2 Naisnäkökulma (3:40)

B3 Poika ei voi sille mitään (3:10)

B4 Mustaa valkoisella (3:43)

B5 Kainkäärmeenpoika (4:43)