"Veden salaperäisyys - liike ja hiljaisuus, metsän tuttuus ja outous..." Kaija Lehmuskallion kolmas runokirja kuvaa, hänen omien sanojensa mukaan, hämmennyksen ja taianomaisuuden kokemusta.

"Tiede on antanut minulle oikeuden irrottautua itsestäänselvyyksistä. Vähitellen on syntynyt tunteen ja järjen syvenevä vuoropuhelu ja koherenssi."

"Kaipaus ihmisen läheisyyteen ja kokemus ohiolemisesta..." Lehmuskallion runous edustaa suomalaisen runouden elävintä ydintä. Se on kaunista, viisasta, herkkää ja täydellisen lumoavaa.