Kaija Karjalaisen kokoelman runot ovat syntyneet ikävästä, kaipauksesta, särkymisestä, kivusta ja uuden elämän löytymisestä. Siitä miten Jumalan valtakunta murtautuu esiin tämän maailman keskelle. Sen aavistaminen – eläminen todeksi valon heijastuksessa, pisaroiden kuultavilla pinnoilla, luonnon tuoksuissa ja uuden elämän syntymisessä.

Tätä syntymisen ihmettä runoilja katselee luonnossa, vuodenaikojen vaihtelussa ja myös siinä mitä tapahtuu ihmisessä, kun Jumala koskettaa.

Hänen juurensa ovat Kainuusta, jonka luonto, sinisinä siintävät vaarat, valon leikki ja kaamoksen hämärä ovat jatkuvia innoituksen lähteitä. Muuten elämä on kuljettanut läpi monien maiden ihmisten kohtaamiseen ja vierellä kulkemiseen.

Kaija Karjalainen on työskennellyt yli 20 vuotta Suomen Lähetysseuran ulkomaan työssä Thaimaassa, Venäjällä ja Singaporessa. Hän on aiemmin kirjoittanut runokokoelman Toivo kantaa huomiseen (2017) sekä lasten- ja nuortenkirjoja.