Kuvanveistäjä Alpo Sailo (1877-1955) omisti elämänsä kalevalaisen kulttuurin vaalimiselle.

Hänen taiteellista tuotantoaan hallitsevat runonlaulajien muotokuvat. Ensimmäiset ovat vuodelta 1906, viimeiset 1940-luvun lopulta. Sailon oppilas ja sittemmin puoliso ja työtoveri Nina Sailo jakoi miehensä arvomaailman ja myös hänestä tuli merkittävä kuvanveistäjä.

Siitä hetkestä alkaen, kun syksyllä 1943 Sortavalassa näin Sailon veistämän Runonlaulajan patsaan, olen tuntenut halua tietää enemmän hänestä ja hänen tuotannostaan. Monet henkilöt ovat auttaneet minua työssäni, jonka tarkoituksena on lisätä kiinnostusta häntä kohtaan. Erityisen kiitoksen olen velkaa kuvanveistäjän lapsille: Anni, Seppo ja Arpad Sailolle, joiden kertomukset isästä ja luovuttamat valokuvat antavat tekstille lämpöä.

Sailosta ihmisenä aikalaiset antavat poikkeuksellisen myönteisen kuvan. "Hän oli taiteilijana ja ihmisenä harvinainen yksilö, eettisesti ja aatteellisesti poikkeuksellisen hieno, vaatimaton jopa syrjään vetäytymiseen saakka." (Jorma Nopola)

Olen halunnut kuvata Sailoa ihmisenä myös hänen ystäviensä ja näihin liittyvien tarinoiden kautta. Akseli Gallen-Kallela, Eino Leino, Sigurd Wettenhovi-Aspa, Carl Bengts, E.N. Setälä, Toivo Kuula, Yrjö Liipola, Jussi Mäntynen ja monet muut aikakauden kulttuurihenkilöt kuuluivat ystäväpiiriin.