YTL Hannu Kahran taloustieteiden kvantitatiivisten menetelmien alaan kuuluva väitöskirja "Consumption, Liquidity and Strategic Asset Allocation" tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa (HKKK) 29.8.2003. Vastaväittäjänä toimi professori Vance L. Martin (University of Melbourne) ja kustoksena professori Antti Kanto (HKKK). Kotitalouksien keskeisenä ongelmana on päättää, mikä osuus tuloista kulutetaan, mikä pidetään likvidinä käteisenä ja kuinka säästöt kohdennetaan eri sijoituskohteisiin. Osa tuloista pidetään likvidinä käteisenä odottamassa suotuisten kulutus- ja sijoitusmahdollisuuksien ilmaantumista. Säästöjen kohdentaminen eri sijoituskohteisiin on on sijoitussalkun valintaongelma. Optimaalisen sijoitussalkun koostumus riippuu sijoittajan preferensseistä, jotka liityvät sijoittajan kärsivällisyyteen, riskinsietokykyyn ja sijoitusperiodin pituuteen. Tutkimuksessa oletetaan, että sijoittajan sijoitusperiodi on pitkä - voidaan puhua useista vuosista. Tällöin sijoittajan optimaalinen salkku poikkeaa siitä, mitä ns. nykyaikainen portfolioteoria (NPT) neuvoo. Tuloksia voidaan soveltaa, kun esimerkiksi ratkaistaan institutionaalisen sijoittajan optimaalisen sijoitussalkun koostumus. Eri sijoituskohteiden odotettuja tuottoja voidaan ennustaa hyvin erilaisten talouden tilaa kuvaavien muuttujien avulla. Sijoitustuottojen ennustettavuus on sitä parempi, mitä pidempi on ennusteperiodi. Tutkimuksessa ratkaistaan arvot parametreille, jotka kuvaavat keskivertosijoittajan preferenssejä. Parametrit ja sijoitustuottoja kuvaava malli määräävät optimaalisen salkun koostumuksen. Kun sijoittajan investointiperiodi on pitkä, sijoittajan kannattaa lisätä osakkeiden osuutta salkussa, sillä osakkeet ovat turvallisia sijoituskohteita. Konservatiivinen sijoittaja taas lisää velkakirjojen osuutta sijoitussalkussa, ei rahamarkkinasijoituksia. Molemmat johtopäätökset poikkeavat NPT:n tuloksista. Optimaalisessa salkussa on myös suuri paino oman valuutta-alueen ulkopuolisissa sijoituksissa, sillä salkun valuuttakomponentti suojaa sijoittajaa reaalikoron epäsuotuisilta muutoksilta. Ei ole optimaalista suojata salkun valuuttakurssiriskiä täysimääräisesti. NPT perustuu keskiarvo-varianssi -periaatteen soveltamiseen: ratkaisu maksimoi samanaikaisesti salkun odotetun tuoton ja minimoi riskin (varianssin). Varianssi kuvaa kuitenkin vain pieniä riskejä. Markkinat ovat alttiita äkillisille romahduksille ja kriiseille eli ns. jäävuoririskeille. Tämä näkyy siinä, että sijoitustuottojen todennäköisyysjakaumat ovat "paksuhäntäisiä". Sijoittajien jäävuoriskien pelko kykenee selittämään ns. osakemarkkinoiden riskipreemio-ongelman ("equity premium puzzle"), joka on askarruttanut alan tutkijoita vuodesta 1985 lähtien. Kun nämä riskit otetaan huomioon, optimaalinen salkku on konservatiivisempi kuin NPT:n mukainen salkku.