Juhannuksena 2014 ilmestynyt teos käsittelee kattavasti koko Puulaa, joka valittiin Saimaan maakunnan, Etelä-Savon, maakuntajärveksi vuonna 2011.



Teos kuvaa Puulan kaikkia alueita pohjoisista latvavesistä aina lounaiskulmassa sijaitsevaan järven päätepisteeseen, vuosina 1831-1854 kaivettuun Kissakosken kanavaan asti. Kuvamateriaali on aiemmin julkaisematonta, ja se on kuvattu kaikkina vuodenaikoina.



Kuvamatkoista rakentuvissa luvuissa korostuvat toisistaan poikkeavien alueiden suuret erot: matalat lahdet, kapeat salmet, kivikkoiset rannat, jylhät kalliot, karut luodot ja kirkasvetiset selkävedet. Puulaa voisi pitää lähes erämaajärvenä: ihmisen läsnäolon huomaa lähinnä kesäaikana (ja silloinkin yleensä vain aurinkoisena päivänä). Valtaosan vuodesta Puulalla voi liikkua toista ihmistä näkemättä.



Puulan ja ihmisen vuorovaikutusta käsittelevät tekstit hyödyntävät historian, maantieteen ja kansantieteen tutkimusta, kertomakirjallisuutta, muistelmia, kansanrunoutta, sanomalehtiartikkeleita, mielipidekirjoituksia, selontekoja, saarelaisten, mökkiläisten ja mantereen asukkaiden haastatteluita sekä tekijöiden havaintoja. Yleistajuinen teos välttää tieteellisen terminologian, nykyjournalistisen kapulakielen ja asiaproosan värittömän tylsyyden.



Teos palvelee eteläsavolaisten lisäksi kaikkia niitä, joita kiinnostaa puhdas suomalainen vesi ja sen kasvava merkitys.