Suomi on sananvapauden mallimaa vertailtaessa kan­sainvälisesti erityisesti median vapautta. Mutta ajanmu­kainenkaan lainsäädäntö ei aina toteudu käytännössä.

Sananvapauden julkisen harjoittamisen – median vapau­den – tarina alkoi vuonna 1766, kun Ruotsin säätyvaltio­päivät antoivat tuohon aikaan maailman vapaamielisim­män painovapausasetuksen. Sen valmisteluun osallistui keskeisesti suomalainen pappissäädyn edustaja Anders Chydenius, ja sen idea on paljolti peräisin suomalaissyn­tyiseltä renessanssitutkijalta Peter Forsskålilta. Ruotsin kuningaskunnassa sananvapauden historia on jatkunut suoraviivaisesti nykypäivään saakka, mutta Suomessa tämä 250 vuoden kausi on ollut monivaiheinen ja dra­maattinenkin: autonomia tsaarin vallan alaisuudessa, itsenäistyminen kansalaissodan varjossa, sotavuodet ja niiden jälkeinen ”toinen tasavalta”.

Tämä kirja kokoaa yhteen suomalaisen sananvapauden vaiheet ja avaa niistä näköaloja median ja journalismin nykytilaan. Kirjoittajina on kymmenen alan johtavaa tutkijaa, joista useimmat olivat mukana kaksi vuosikym­mentä sitten laaditussa vastaavassa kokoomateoksessa (Sananvapaus, toim. Kaarle Nordenstreng, Helsinki: WSOY, 1996).

Teos on tarkoitettu sekä oppikirjaksi viestinnän perusopintoihin että yleiseksi tietokirjaksi. Aihe on ajankohtainen paitsi sananvapauslainsäädännön 250-vuotishistorian myös käynnissä olevan mediamurroksen vuoksi.