Kaarina Valoaalto (1948‒2021) syntyi Helsingissä mutta asui pitkään Keski-Suomessa Toivakassa kosken äärellä. Hän julkaisi useita runokokoelmia ja proosateoksia, ja hänet tunnettiin nasevasta, oivaltavasta, humoristisesta ja älykkäitä huomioita tihkuvasta, proosaa ja runoa toisiinsa leikkaavasta tyylistään. Valoaalto yhdisti sumeilematta korkeaa ja matalaa, hienostunutta ja karkeaa, koomista ja vakavaa sekä räväkkää ja herkkää. Hän kirjoitti niin maaseudun elämästä ja eläimistä, luonnosta ja kulttuurihistoriasta kuin aikalaistodellisuudesta ja naisen asemasta. Hän saattoi piiskata aikamme arvoja ja ylistää pientä eläintä samassa runossa harvinaislaatuisen notkealla ja luontevalla tavalla.