Jos elottomat esineet, kuten tuuli ja siilin karvat ja piikit merkitsisivät niin paljon, että niille voitaisiin antaa subjektin ominaisuus. Niinpä pääsi nyt tapahtumaan. Ja ilman Daniil Harmsin ja C.C. Cummingsin nollapistetragedioita, ja muuta osoittelevuutta.

Näissä saduissa vallitsee loputon mielekäs aineettomuus, sillä kyseessä ei ole kertaakaan ihmisen äänestä johtuvaa, perinteisen kieliopin tietämiseen viittaavaa. Vallitsee moskeijamaisuuden kaltainen kevätkeveys, jonka heränneet immanentit oliot pystyvät aikaansaamaan viattomalla ahdistuksellaan.

Jyrki Pellisen sadut ovat niin selväjärkisiä tekijänsä muotokuvia, että huonokuuloisinkin pystyy ne välittömästi käsittämään.