Vahakynttilät palavat, suitsuke tuoksuu, pappi lausuu latinaa ja pirskottaa vihkivettä. Lähestyessään kuolemaa ihminen aloitti siirtymisen tuonpuoleiseen. Ympärille kerääntyneet osasivat tarkkailla lukuisia kuolemasta kieliviä tuntomerkkejä, kuten odottaa kolmea viimeistä hengenvetoa. Rajujen ruttoaaltojen myötä kuolemalla ja kuolinhetkellä oli merkittävä uskonnollinen ja kulttuurinen rooli 1300- ja 1400-lukujen Euroopassa.

Kuolema keskiajalla selvittää kiehtovasti, miten ihmiset ja yhteisöt tavoittelivat kokemusta niin sanotusta hyvästä kuolemasta. Vaikka kuolema lomittui osaksi ihmisten arkea, siihen kuului paljon rituaaleja ja suuria tunteita. Kuolleista heräämisiä käsittelevissä ihmekertomuksissa kuvaillaan kuoleman erityispiirteitä niin ruotsalaisella maaseudulla kuin Italian kaupungeissa.

Teos osoittaa, kuinka merkityksellistä tuonpuoleisuuden ajatteleminen oli verrattuna hetkessä elämistä korostavaan nykypäivään. Keskiajan ja nykyhetken väliltä löytyy kuitenkin myös yhtäläisyyksiä – kuolevaisuuden käsitteleminen yhdistää ihmisiä tunnetasolla läpi vuosisatojen.