Rakkauren kipunoota pohojalaasittain – Parisuhtehen patolokiaa II
Rakkautta "suoraa syrämmestä"
Juurakon runojen aihepiirit vaihtelevat tunteista puhumisen vaikeudesta yhdessäolon ihanuuteen ja surkeuteen sekä rakkauden hedelmiin. Sanomisen tapa rakastamisen arjesta on kotoisan läheinen. Runojen totinen ilme kätkee sisäänsä hersyvää huumoria ja pilkettä sekä syvää inhimillisyyttä. Raikas ja erilainen, pohojalaanen murre kääntyy myös rakkauden kieleksi.
"Ethän tee musta kynnysmattua, johka mennen tullen pyhiit jalakas,
nojatualia, johka on mukava istahtaa silloon, ku maalima murijoo,
asiapoikaa, joka juaksoo kaupoos ja virastoos, soittaa sun puhelut." - Tullahan meiksi
"Juurakon runoista voi pohjalaismieskin lainata herkkiä lauseita" (Ilkka). "Voittajaruno kertoo loistavalla itseironialla, kuinka vaikeaa on tunnustaa rakkaus suoraan. Arjen elementteihin verhottu viesti on kuitenkin aito ja kaunis." (Tommy Tabermann)