Yhdeksäs talvi on täsmälääkettä harmauteen ja pimeään vuodenaikaan. Levy on teemallinen kokonaisuus talvesta ja kaamoksesta, hehkuviinistä ja takkatulesta, päivättömästä päivästä ja loskasta. Yhdeksäs talvi -levyllä Juurakko ottaa ilon irti erityisestä soittimistostaan improvisoiden ja leikitellen. Kanteleilla on tilaa irrotella, käyttöesineet soivat omintakeisina lyömäsoittimina jouhikon, harmoonin ja kitaroiden rinnalla, eikä lauluvoimasta tingitä. Levyllä kuuluu tanssirytmejä hambosta sottiisiin ja sävyjä bluesista laulelmaan. Juurakon sävellykset ovat tuokiokuvia kaamosaikaan sijoittuvista hetkistä: synkästä ja ikävästä marraskuusta, valon odotuksesta ja jäiden lähdöstä. Levy tempaa kuulijan mukaan talven juhliin, joissa syödään, juodaan, soitetaan ja lauletaan.

"Tahdomme herätellä ihmisiä musiikillamme tämän ainutlaatuisen vuodenajan viettoon. Rivien välissä pohdimme, ovatko talven tarinat katoavaa perinnettä, jos kylmän aikaa ei enää tulevaisuudessa ole. Huoli ilmaston lämpenemisestä oli levyä valmistellessa yksi tärkeimmistä teemoistamme. Haluamme kantaa kortemme kekoon musiikin keinoin.” Juurakon musiikissa voi kuulla vaikutteita suomalaisesta ja amerikkalaisesta kansanperinteestä. Yhtye kirjoittaa laululyriikat itse ja rakastaa rikasta tarinankerrontaa. Oman musiikkityylin luomisen lisäksi bändiä on kiitelty lavalta säteilevästä positiivisesta energiasta.

Laura Kaartinen laulu, matkaharmoni, lyömäsoittimet
Eija Kankaanranta konserttikantele, 15-kielinen kantele
Kaisa Saarikorpi laulu, guitalele, banjo, sikarilaatikkokitara, lyömäsoittimet
Minsku Tammela laulu, jouhikko, kampa, lyömäsoittimet
Anna Wiksten laulu, plankku, lyömäsoittimet

Syksy vanhenee / Kylmän tytti / Koska meill’ on joulu? / Neilikka, inkivääri, kaneli / Joulu Skattalla / Soita sormii napsuttele / Tulikettu, kultahäntä / Laulu Titanicin haaksirikosta / Räntää, hyhmää