Runoilijan neljännen kokoelman kahdeksan ensimmäistä maallista laulua tai opusta on kirjoitettu Suomessa, loput kaksitoista Ranskassa. Ne voi ymmärtää kirjoitetuksi lukijoiden kuorolle, yksi tavutettu sana kullekin kuorolaiselle: scat-laulua eurooppalaisessa perinteessä, beat-runoutta josta on jäljellä vain beat.