Jussi Parviainen kirjoitti, näytteli ja ohjasi miehen tragedian osaksi suomalaista tajuntaa. Kun Teatterikorkean opiskelijat 1987 halusivat Parviaisen rehtorikseen, taantumuspiirit ryhtyivät vastaiskuun. Parviainen koki konkurssit, avioerot, mielisairaalan, vankilan ja nukkuu toisinaan ruumisarkussa. Hän vertaa itseään Dostojevskiin ja Fassbinderiin ja muistelee päivää, jolloin vielä oli suosituin suomalainen. Media seuraa Parviaista herkeämättä, aivan kuin hän olisi luvannut meille vielä yhden Jumalan teatterin.